Terveisiä Göttingenistä! Täällä suurin piirtein Saksan maantieteellisessä keskipisteessä (tai jotain sinne päin) on tammikuu ja melkein jo kevät. Aurinko on paistanut Suomen-lomalta palattuani päivittäin, ja talvitakki on saanut jäädä naulaan. Ensi viikoksi on tosin luvattu jopa kymmentä miinusastetta, saanemme siis vielä talven tännekin. Pelotti jo, etten näkisi tänä talvena lunta ollenkaan.
Olen asunut Göttingenissä nyt noin kolme kuukautta. Paikka tuntuu jo kodilta. Asumme kihlattuni kanssa neljän hengen kimppakämpässä, joskin kaksi kämppistämme ovat juuri irtisanoneet vuokrasopimuksensa, ja etsimme tällä hetkellä uusia huonetovereita. Asuntomme sijaitsee Etelä-Göttingenissä, mielestäni kaupungin kauneimmalla alueella, ja on suorastaan aivan hyvä. Meidän kerrostalomme eikä kyllä ole mikään kedon kaunein kukkanen täällä, mutta mitäpä siitä, kun ikkunoista näkyy toinen toistaan viehättävämpiä vanhoja rakennuksia.
Tämän lukukauden opintosuunnitelmaani kuuluu unkaria, suomalais-ugrilaisten kielten verbikategorioita, turkkia ja udmurttia. Turkista olen aivan veuhkuissani, siinä vasta kieli! Sellainen miellyttävä opiskella. Tahti on kova ja työtä on paljon, opiskelen uusien pääaineopiskelijoiden kanssa samassa ryhmässä, kolme oppituntia viikossa. Onneksi ryhmämme on täynnä toinen toistaan mukavampia tyyppejä, ja opettajakin osaa. Unkarinopinnot takkuilevat välillä, sillä aloitin muutaman vuoden unkaritauon jälkeen edistyneiden ryhmässä, enkä aina meinaa pärjätä. Nykyään kuitenkin paremmin! Jotain edistystä on siis tapahtunut.
Udmurttia ja verbikategorioita minulle opettaa vanha tuttu Izhevskistä – ei tosin udmurtti, vaan eräs unkarilais-saksalainen henkilö, joka opiskeli Udmurtiassa samaan aikaan, kun itse opetin siellä suomea. Hän on ihan mahtava opettaja, ja hänen tunneillaan on aina valtavan hauskaa.
IFUSCO-järjestelyt ovat kovassa vauhdissa. Täkäläinen ainejärjestö (heillä ei ole nimeä, he nimittävät itseään vain vapaasti käännettynä „Suomalais-ugrilaisten kielten laitoksen aineryhmä“:ksi) on vähintään yhtä ahkera ja aktiivinen kuin Sugrikin parhaimmillaan. En ollut aluksi oman laitokseni muiden opiskelijoiden kanssa hirveästi tekemisissä, mutta nyttemmin olen osallistunut aineryhmän tapahtumiin ja IFUSCO-kokouksiin. Täytyy muuten mainita, että esittelin ryhmälle idean myyjäisistä Sugrin tapaan keskustellessamme varainhankintamahdollisuuksista. Aluksi vastaanotto oli penseä, mutta nyt kuluneen kuukauden aikana on järjestetty jo kahdet myyjäiset! Toisissa myyjäisissä oli tarjolla vohveleita. Ryhmän jäsenet toivat mukanaan kolme vohvelirautaa ja vatkaimen, taikina valmistettiin siis paikan päällä ja sitä tehtiin lisää sitä mukaa, kun tarve vaati. Ehkä tässä olisi ideaa omiinkin myyjäisiimme?
Muuten aineryhmäläiset tuntuvat tavalliseen tapaan olevan lähinnä stressaantuneita tulevasta tapahtumasta. Kannan korteni kekoon vastaamalla venäjänkielisiin tiedusteluihin opiskelijakonferenssia koskien. Sitä hankaloittaa vähän se, etten osaa enää yhtään venäjää. No, onneksi kukaan ei ole vielä kysynyt mitään.
Viime syksy meni töitä tehdessä, tänä vuonna ajattelin keskittyä enemmän opiskeluun ja kotona nyhjöttämiseen. Lukukausi loppuu helmikuun puolivälissä, jolloin on myös tenttiviikko. Kandikin pitäisi kirjoittaa valmiiksi maaliskuun alkuun mennessä, ihan viimeistään, sillä haen suorittamaan maisteria Helsingin yliopistolle. Tutkintoni pitää siis olla paketissa huhtikuun loppuun mennessä. Onneksi meillä on pitkä kevätloma helmikuusta huhtikuun alkuun. Silloin tulen käymään Suomessa, tällä kertaa varmasti Turussakin. Nähdään siis luultavasti maaliskuussa! On jo ollutkin kova ikävä kaikkia sugrilaisia.
Lumista ja aurinkoista kevättalvea kaikille!
Liebe Grüße,
Mari
