Sugri testaa: Teutorin kirjasto

Kun pääkirjastoa remontoidaan, Educariumin kirjastossa palelee, Juslenian bunkkerimaisuus ahdistaa ja Signumin lyhyet aukioloajat ärsyttävät, lukusaleja hyödyntävän opiskelijan on etsittävä uusia suuntia. Teutori on Sirkkalan kasarmin lähellä osoitteessa Lemminkäisenkatu 3 B, joten matkaa sinne on enemmän kuin moniin muihin kirjastoihin, mutta kannattaa käydä tutustumassa. Ajantasaiset aukioloaikatiedot voi lukea kirjaston nettisivuilta.

Teutorin kirjastoon pääsee sivuovesta, kun laskeutuu portaat alas kellariin. Kartta tuli tarpeeseen. Kirjasto on monessa kerroksessa. Onneksi lainausautomaatin vieressä oli karttoja. Muuten olisi pitkään miettinyt mihin sitä olikaan lupa mennä. Kerroksia on varsinaisesti kaksi, mutta kumpaankin kerrokseen kuuluu lukusaliparvi. Kartan mukaan lukusaleja on kahta eri tyyppiä: lukusaleja ja hiljaisia lukusaleja. Remonttimiesten pyöriessä edelleen kirjastossa jäi epäselväksi, mikä lukusalin ja hiljaisen lukusalin ero on.

Yleisilmeeltään Teutorin kirjasto on vaalea ja avara. Väriä tuovat keltaiset portaat ja ylemmän lukusaliparven kirkkaanpunaiset jättiläissäkkituolit. Ala-aulan tietokoneiden ääressä pystyi työskentelmään seisaallaan, mutta muuten seisomispisteitä ei näkynyt. Ehkä ne eivät vain osuneet silmiin. Muuten monenlaisia vaihtoehtoja riittää. Ikävänä puolena voisi mainita, että suurin osa lukusalipaikoista on kaukana ikkunoista. Jos haluaa tuijotella opiskelun lomassa vihreää, kannattaa valita jokin toinen kirjasto. Opiskelutiloja on paljon ja siksi Teutorin kirjastoa voisi pitää väliaikaisena opiskelupaikkana kunnes pääkirjasto taas avaa ovensa. Yliopistonmäen ruokapaikat ovat kaukana, mutta ehkä tässä on oiva aika tutustua Dentalian ja PharmaCityn ruokaloihin.


Plussia:

• siistit vessat
• keltainen raikas väri portaikossa
• lukusalien lasiseinät tekevät avartavat
• lukusalit hiljaisia
• naulakot lukusaleissa
  

Miinuksia:

• helppo eksyä
• kokolattiamatto tuntuu tunkkaiselta
• tuolit ovat pehmustettuja
• avaruudestaan huolimatta saattaa ahdistaa
• jäätävän kylmä
• työpöydät ovat pieniä
  
  

Alkusyksyn tapahtumia

Moikka taas pitkästä aikaa! :)

Tässä muutamia tulevia tapahtumia. Laittakaahan päivämääriä kalentereihinne ylös!

Jos ei kesän aikana tullut lähdettyä lenkille, nyt siihen on loistava mahdollisuus. Sugrin lenkkikerho aloittaa maanantaina 18.8. klo 17. Lähtöpaikkana Tuomiokirkko.

Viikolla 35 on monta mahdollisuutta tutustua uusiin fukseihin. Silloin tuutorit vievät fuksit ainakin urheilemaan Kupittaalle ja Ruissaloon mahdollisesti grillaamaan. Myös baarikierros on suunnitteilla. Näihin illanviettoihin vanhemmat opiskelijat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tarkempaa tietoa myöhemmin!

Sugrin ja peli-, käsityö- ja oleiluilta on 2.9. Mervin luona klo 18 alkaen. Paikalle toivottavasti saapuu myös fukseja, joten taas on yksi tilaisuus tutustumiseen!
Uusilla opiskelijoilla on mahdollisuus sovittaa Sugrin haalareita, mikäli sellaiset itselleen haluaa. (Psst, tämä löytyy myös Facebookista!)

Yhteiset Kastajaiset järjestetään fukseille yhdessä Kannan kanssa 11.9.
Myöhemmin syyskuussa järjestetään perinteiset tutustumisbileet, kunhan tilat saadaan varattua.

Lisäksi lokakuussa Sugri voisi lähteä joku lauantai Flowparkiin riehumaan. Flowparkissa normaalihintainen opiskelijalippu on 19€, mutta jos riehuminen onnistuu, ainejärjestö mahdollisesti kustantaa osan lipun hinnasta. Jos joku on asiasta kiinnostunut, voisi ilmoittaa siitä, vaikka Facebookissa tai sähköpostilla osoitteeseen hrplah@utu.fi

Kivaa alkusyksyä!! :P

Raportti Göttingenin Ifuscosta 9.—12.4.2014

Osallistuin huhtikuussa 2014 Kansainväliseen suomalais-ugrilaisen kieletutkimuksen opiskelijoiden konferenssiin eli Ifuscoon, joka täytti 30 vuotta ja palasi sen kunniaksi synnyinpaikkaansa Saksan Göttingeniin. Ifusco oli toinen, johon osallistuin. Vuotta aiemmin järjestetty Syktyvkarin Ifusco teki minuun niin suuren vaikutuksen, etten miettinyt hetkeäkään Saksaan lähtöä. Turusta lähtivät lisäkseni Mervi de Heer, Henna-Riikka Lahtinen, Mariann Bernhardt ja Svetlana Šelepanova. Turun yliopistosta Göttingeniin vaihtoon lähtenyt Mari Saraheimo oli yksi konferenssin järjestäjistä. Mukana oli myös Turusta Unkariin opiskelemaan lähtenyt Heli Jaakkola.

Edellisestä Ifusco-matkasta poiketen kuljimme määränpäämaahan lentäen emmekä junalla. Berliinistä tosin jatkoimme junalla Göttingeniin. Siellä seuraamme liittyi eräs helsinkiläinen opiskelija, johon osa meistä oli tutustunut edeltävän vuoden Ifuscossa. Edeltävästä vuodesta poikkesi sekin, että tällä kertaa majoitus ei ollut hotellissa vaan meidät oli ripoteltu kotimajoitukseen eri puolille kaupunkia.

Heti Göttingeniin päästyämme kävimme ilmoittautumassa konferenssiin. Ilmoittautuminen oli tavattoman mutkatonta Venäjään verrattuna. Vain kymmenisen minuutin odottelun jälkeen minä ja eräs edeltävän vuoden Ifuscossa tapaamani helsinkiläinen fennougristitoverini lähdimme kävelemään majoittajamme kanssa tämän kotia kohti. Vaikka tilaa oli vähän, meillä ei ollut varaa valittaa. Majoituksen suhteen kaikki sujui ongelmitta.

Heti samaksi illaksi konferenssiin osallistuville oli järjestetty yksityiset aloitusjuhlat Göttingenin keskustassa sijaitsevaan ravintolaan. Siellä jokaisen delegaation piti totuttuun tapaan esitellä itsensä laulu-, tanssi- tai vastaavalla esityksellä. Tällä kertaa Suomen delegaatio esitti kansanlauluja. Myönteisimmin mieleeni jäivät udmurttien, komipermjakkien ja marien esittäytymiset. Marilaisilla oli mukana soittimiakin. Minusta ehdottomasti yllättävin osallistuja oli yhden hengen Valko-Venäjän delegaatio, joka esitteli itsensä kertomalla englanniksi Valko-Venäjän maantuntemukseen liittyvistä seikoista. He, jotka eivät aiemmin tienneet, tietävät nyt, että Valko-Venäjän pääkaupunki on Minsk ja että maa sijaitsee suunnilleen Euroopan keskipisteessä. Esittäytymisten jälkeen ravintolan nurkkiin kiinnitettiin lappuja, joissa oli jonkin suomalais-ugrilaisen kielen nimi. Tarkoitus oli, että kunkin lapun ympäristössä puhuttaisiin kyseistä kieltä. Yritin kovasti ujuttautua ersänkieliseen ympäristöön, mutta nurkka oli valitettavasti tyhjillään. Sen sijaan toisessa nurkassa käytiin erittäin kiihkeää vepsänkielistä keskustelua. Se oli minusta erittäin hienoa, sillä en ollut aiemmin kuullut vepsää baarin nurkassa.

Seuraava päivä, huhtikuun kymmenes, alkoi konferenssin avajaisilla. Avajaiset alkoivat saksankielisellä puheella. Sitten kieli vaihtui englanniksi, sitten suomeksi, viroksi ja unkariksi ja lopulta venäjäksi. Koska ymmärrän käytetyistä kielistä jokaista edes hieman, samojen asioiden kuunteleminen viiteen kertaan alkoi puuduttaa.

Avajaisten jälkeen alkoi itse asia eli esitelmät. Oma esitelmäni oli tälläkin kertaa ensimmäisen esitelmänpitopäivän ohjelmassa iltapäivän puolella. Kävin aamulla kuuntelemassa kahden turkulaisen toverini esitelmät. Toinen heistä oli ensikertalainen Ifuscossa ja kertoi kokemuksiaan unkarin opiskelusta. Toinen puhui unkariksi Suomi—Unkari-seuran Unkaria kouluihin -hankkeesta ja sen onnistuneisuudesta. Molemmat selvisivät erittäin hyvin. Heidän esitelmiensä lomassa kuulin esitelmiä muun muassa siitä, miltä unkarin kieli kuulostaa muunkielisten korvissa ja mikä ympäröivien valtioiden asukkaiden käsitys on unkarin kielestä, siitä, miten Mordvassa tehdään rahaa etnisyydellä ja kuinka todellisen kuvan se antaa mordvalaisten elämästä, ja siitä, mitä etuja olisi komipermjakin käytöllä englannin kielen opetuksen apukielenä venäjän sijaan. Tälläkin kertaa sain heti huomata, että ihmiset, jotka lupaavat puhua vähemmistökieltä esitelmässään, puhuvat useimmiten venäjää.

Aloin toden teolla jännittää omaa vuoroani. Vaikka tällä kertaa aiheeni oli tieteellisempi kuin edeltävänä vuonna, tarkoitukseni ei ollut tehdä vaikutusta tieteellisillä ansioillani. Pidin eräällä fonetiikan kurssilla esitelmän siitä, miksi suomalaisten on vaikea oppia udmurtin äänteet, ja totesin sen sopivaksi Ifuscoakin varten. Ainakin aiheeni oli huomattavasti tieteellisempi kuin Syktyvkarin Ifuscossa, johon tein esitelmän vain siksi, että muita vaihtoehtoja ei annettu. Vasta myöhemmin minulle selvisi, ettei Syktyvkarissa olisi ollut pakko pitää esitelmää. Tällä kertaa ilmoittautumislomakkeeseen piti merkitä, pitääkö esitelmän vai ei.

Pohjasin esitelmäni Flegen SLM-teoriaan (speech learning model) ja Bestin ja Strangen PAM-teoriaan (perceptual assimilation model). SLM:n mukaan vieraan kielen äänne voi olla (1) täsmälleen samanlainen kuin äidinkielen äänne (”identical”), (2) äidinkielen äännejärjestelmälle täysin uusi (”new”) tai (3) samankaltaisehko (”similar”). Nämä aiheuttavat erilaisia oppimisongelmia, joista viimeksi mainittu on ehdottomasti pahin.

PAM jaottelee vieraan kielen äänteet neljään osaan: (1) yksi vieraan kielen äännekategoria assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan, (2) kaksi vieraan kielen kategoriaa assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan tasaisesti, (3) kaksi vieraan kielen kategoriaa assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan epätasaisesti ja (4) vieraan kielen kategoria ei assimiloidu mihinkään äidinkielen kategoriaan. Nämä voivat olla pitkälti tulkintakysymyksiä. Minun nähdäkseni PAM:n kohta 4 ei koske suomen ja udmurtin äännejärjestelmien eroja. Suurin oppimisongelma on kohta 2, jossa mahdollisesti peräti kymmenen udmurtin äännekategoriaa assimiloituu suomen ainoaan sibilanttiin. Koska komin yleiskielen äännejärjestelmä on täsmälleen sama kuin udmurtin (ellei oteta huomioon Kalevi Wiikin distributionaalisia eroja, joita en lähtenyt käsittelemään), esitelmässä olisi yhtä hyvin voinut käyttää komia udmurtin sijaan.

Tämänkertaisessakin Ifuscossa oli kolmen kielen sääntö: esitelmässä täytyy käyttää kolmea kieltä. Käyttökielet olivat tällä kertaa kaikki suomalais-ugrilaiset kielet, saksa, venäjä ja englanti. Tällä kertaa haastoin toden teolla itseni. Abstraktini tein kovalla kiireellä englanniksi, sillä apurahahakemuksen määräaika lähestyi odotettua nopeammin. Powerpoint-esitykseni tein suomeksi. Niinpä puhuin elämäni ensimmäisen kerran esitelmän läpi venäjäksi.

Vaikka opiskelen venäjää sivuaineena, en ollut koskaan aiemmin joutunut pitämään esitelmää venäjäksi. Nyt päätin mennä syvälle epämukavuusalueelleni ja puhuin yleisön edessä ilman muistiinpanoja. Se johti siihen, että käänsin suomenkielisiä dioja päässäni venäjäksi esitelmäni aikana, mikä ei tehnyt puheesta ainakaan nopeampaa. Myöhemmin sain muun muassa sellaista palautetta, että esitelmäni kulki eteenpäin kuin panssarivaunu, että kaikesta sai selvää ja että esitelmääni voi pitää vastaiskuna venäjänmaalaisille, jotka lupaavat puhua omalla kielellään mutta puhuvat venäjäksi. Loppujen lopuksi saavutin tavoitteeni, jos kaikki oli ymmärrettävää.

Samassa kielitiedeosiossa pidettiin viisi muuta esitelmää. Parhaiten mieleen jäi Puolan delegaatioon kuuluvan nuoren miehen suomeksi pitämä esitelmä itämerensuomen balttilaisista vaikutuksista. Esitelmä oli todella mielenkiintoinen, mutta esitelmöitsijä sai vähän turhan rankkaa palautetta muutamasta epätarkkuudesta. Eräs unkarilainen erotteli esitelmässään uralilaisten kielten erityyppisiä vokaaliharmonian ilmenemismuotoja. Hän ei varsinaisesti luonut uutta tiedettä, mutta mielestäni koonti erilaisista vokaaliharmonioista oli aivan mielenkiintoinen.

Vaikka tämänkin Ifuscon esitelmäosiot menivät osittain päällekkäin, se ei häirinnyt yhtä paljon kuin edeltävänä vuonna. Syktyvkarissa osioita oli aivan liikaa. Osa niistä oli eri paikoissa, joten ei ollut mahdollista siirtyä osiosta toiseen taukojen aikana niin, että olisi ollut ajoissa. Tällä kertaa osioita oli vain neljä, joista yhteen, kirjallisuuteen, osallistui niin vähän esitelmöijiä, että se voitiin pitää viimeisenä päivänä muiden esitelmien jälkeen. Lisäksi hyvänä puolena on mainittava se, että esitelmät pidettiin pääasiassa samassa rakennuksessa vierekkäisissä huoneissa. Ainoastaan yksi osio pidettiin vähän kauempana lyhyen kävelymatkan päässä. Minä menin tovereineni sinne kuuntelemaan marinkielistä esitelmää, mutta saimmekin venäjänkielisen.

Esitelmien jälkeen halukkaat saivat mennä katsomaan ohjaajan O. Kornijenkon hantilaiselokuvia. Itse ohjaajakin oli paikalla ja kommentoi tuotoksia. Elokuvia näytettiin yhteensä kolme. Kaksi ensimmäistä eivät olleet fiktiota eivätkä dokumentteja, vaan niissä kuvattiin hantien todellista elämää 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. En ollut ajatellutkaan, että sellaisia elokuvia tehdään tai että sellaiset olisivat niin mielenkiintoisia. Ensimmäisissä elokuvissa oli vain kuvattuna yksi päivä tavallisten syrjässä elävien hantien elämästä. Kolmas oli dokumentti. Jatkot pidettiin pienen elokuvateatterin alakerrassa sijaitsevassa baarissa.

Seuraava päivä, huhtikuun yhdestoista, alkoi esitelmillä. Ainoana mieleen jäi se, kun eräs unkarilainen vertaili keskenään suomen, viron ja unkarin alkuaineiden nimityksiä. Lounastauon jälkeen meille oli tarkoitus näyttää udmurttielokuva, jossa eräs hyvä toverini näyttelee, mutta ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi se jouduttiin perumaan. Sen sijaan meille näytettiin Niittymarien taivaalliset vaimot. En tiedä vieläkään, mitä ajattelisin elokuvasta, sillä se oli häiritsevintä, mitä olin nähnyt aikoihin. Elokuva sekoittaa mytologiaa ja erotiikkaa tavalla, jollaiseen en aiemmin ollut törmännyt.

Pian elokuvan jälkeen esiteltiin viimeiset esitelmät. Sitten olikin jo aika päättää seuraavan Ifuscon paikka. Joškar-Ola oli ainoana hakenut konferenssia itselleen vuodeksi 2015. Olin kuitenkin puhunut aiemmin erään marilaisen ja helsinkiläisen kanssa Marin tasavallan poliittisesta tilanteesta ja tullut heidän kanssaan tulokseen, että Ifusco muuttuisi liian poliittiseksi peliksi Marinmaalla. Keskustelun päätteeksi jouduin varautumaan siihen, että jos mikään kaupunki ei viime hetkillä ilmaise kiinnostustaan, ehdotamme Turkua. Toki olisi aivan kunniakasta järjestää Ifusco pitkästä aikaa Turussa. Turun fennougristiikan opiskelijamäärä on valitettavasti niin vähäinen, ettei sen järjestäjistä yksikään olisi vuoden päästä järjissään, jos joutuisi järjestämään Ifuscon. Tämän kirjoittaja oli varsin huojentunut päättäjäpöydän ääressä istuessaan, kun Pécs ilmaisi halukkuutensa järjestää seuraavan Ifuscon. Järjestettiin käsiäänestys Pécsin ja Joškar-Olan välillä. Marilaisdelegaatio selitti ahdinkonsa, ja Pécs voitti selvin äänin.

Samana iltana järjestettiin vielä viralliset päättäjäiset samassa ravintolassa, jossa olivat olleet myös avajaiset. Tällä kertaa lavalla oli ilmeisesti paikallinen kolmi- tai nelihenkinen orkesteri, joka soitti omituisilla soittimilla omituista musiikkia. Tilaisuus oli taas suljettu.

Henskun huomautus: Ne, jotka
luulivat päsevänsä leipämuseoon,
päätyivätkin Göttingenin
yliopiston kemian laitoksen museoon.

Erikoista oli se, että päättäjäisten jälkeisenä päivänä, huhtikuun kahdentenatoista, oli vielä ohjelmaa. Tarkoituksenani oli mennä vierailulle paikalliseen leipämuseoon, mutta koska silloin tällöin jokainen tulee nukkuneeksi pommiin, se jäi minulta väliin. Illalla kävimme suurella joukolla Göttingenin saunakylpylässä. Se oli minulle aivan uudenlainen kokemus. Siellä pääsin taas verkostoitumaan ja keskustelemaan fennougristiikan ja fennougristiyksilöiden tulevaisuudesta. Osa joukosta jatkoi erään majoittajan luo grillaamaan. Huhtikuun kolmantenatoista päivänä poistuimme Göttingenistä.

Göttingenin Ifusco toimi loistavasti. Minua epäilytti aluksi majoittuminen yksityishenkilön kotona, mutta sen suhteen ei ollut ongelmia. Tutustuin moniin entuudestaan tuntemattomiin fennougristeihin, joita saapui taas eri puolilta Eurooppaa. Oli myös erittäin mukava nähdä niitä ihmisiä, joita oli nähnyt viimeksi toukokuussa 2013. Allekirjoittanut lähtee ehdottomasti Pécsiin ensi vuonna, jos löytää jostain rahaa. Ifusco sai taas huomaamaan, miten yhtenäinen fennougristimaailma on.


Kirjoittanut Tomi Koivunen

Terkkuja kokouksesta!!

Moi vaan!

Tässäpä ehkä ne tärkeimmät esille nousseet asiat:

Laitosfoorumin terkut: 

- Yrittäkäähän opiskella 55op/vuosi, koska raha

Tulevat tapahtumat: - Peli- ja leffailta 29.1. klo 18 Katrilla
- Laajennettu oppiainekokous, jossa aiheena mm. HOPS ja maisteripolut 6.2.
- Myyjäiset tulee taas 12.2.
- Ystävänpäivänä 14.2. NEUVOSTOSITSIT! (viim. ilmo-päivä 7.2.)
- Ja viikolla 10 on laskiaistiistai

Muuta asiaa:

- Huhtikuussa ollaan mahdollisesti tilaamassa Sugri-heijastimia ensi syksyksi

Jos sulla on muita tuoteideoita, ota yhteyttä hallitukseen! :)

Seuraava kokous:

- 5.2. klo 18 Proffassa (?)

Abipäivä

Turun yliopistonmäki täyttyi tänään abeista, kun yliopistolla järjestettiin Abipäivä.

Myös suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen linjaa sai käydä ihmettelemässä Signumissa, jossa oli muitakin kieliä edustettuna. Tuutoreita ja hallituslaisia saattoi nähdä haalareissa., jota Abipäivästä tietämättömät hieman ihmettelivät väenpaljouden lisäksi.

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen linja jakoi pöytänsä suomen kielen kanssa.
Sugrin puoliskolla oli esillä erilaisia kirjoja ja postikortteja. Myös suklaata oli tarjolla, mutta osa taisi mennä vanhojen sugrien suuhun... Hihii! Suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta kiinnostuneita abeja oli muutamia. Jee! :) Nyt vain pidetään peukut pystyssä, että abeilla menee hyvin sekä kirjoitukset että pääsykokeet.

Hallo Finnland, Hallo Sugri!

Terveisiä Göttingenistä! Täällä suurin piirtein Saksan maantieteellisessä keskipisteessä (tai jotain sinne päin) on tammikuu ja melkein jo kevät. Aurinko on paistanut Suomen-lomalta palattuani päivittäin, ja talvitakki on saanut jäädä naulaan. Ensi viikoksi on tosin luvattu jopa kymmentä miinusastetta, saanemme siis vielä talven tännekin. Pelotti jo, etten näkisi tänä talvena lunta ollenkaan.

Olen asunut Göttingenissä nyt noin kolme kuukautta. Paikka tuntuu jo kodilta. Asumme kihlattuni kanssa neljän hengen kimppakämpässä, joskin kaksi kämppistämme ovat juuri irtisanoneet vuokrasopimuksensa, ja etsimme tällä hetkellä uusia huonetovereita. Asuntomme sijaitsee Etelä-Göttingenissä, mielestäni kaupungin kauneimmalla alueella, ja on suorastaan aivan hyvä. Meidän kerrostalomme eikä kyllä ole mikään kedon kaunein kukkanen täällä, mutta mitäpä siitä, kun ikkunoista näkyy toinen toistaan viehättävämpiä vanhoja rakennuksia.

Tämän lukukauden opintosuunnitelmaani kuuluu unkaria, suomalais-ugrilaisten kielten verbikategorioita, turkkia ja udmurttia. Turkista olen aivan veuhkuissani, siinä vasta kieli! Sellainen miellyttävä opiskella. Tahti on kova ja työtä on paljon, opiskelen uusien pääaineopiskelijoiden kanssa samassa ryhmässä, kolme oppituntia viikossa. Onneksi ryhmämme on täynnä toinen toistaan mukavampia tyyppejä, ja opettajakin osaa. Unkarinopinnot takkuilevat välillä, sillä aloitin muutaman vuoden unkaritauon jälkeen edistyneiden ryhmässä, enkä aina meinaa pärjätä. Nykyään kuitenkin paremmin! Jotain edistystä on siis tapahtunut.

Udmurttia ja verbikategorioita minulle opettaa vanha tuttu Izhevskistä – ei tosin udmurtti, vaan eräs unkarilais-saksalainen henkilö, joka opiskeli Udmurtiassa samaan aikaan, kun itse opetin siellä suomea. Hän on ihan mahtava opettaja, ja hänen tunneillaan on aina valtavan hauskaa.

IFUSCO-järjestelyt ovat kovassa vauhdissa. Täkäläinen ainejärjestö (heillä ei ole nimeä, he nimittävät itseään vain vapaasti käännettynä „Suomalais-ugrilaisten kielten laitoksen aineryhmä“:ksi) on vähintään yhtä ahkera ja aktiivinen kuin Sugrikin parhaimmillaan. En ollut aluksi oman laitokseni muiden opiskelijoiden kanssa hirveästi tekemisissä, mutta nyttemmin olen osallistunut aineryhmän tapahtumiin ja IFUSCO-kokouksiin. Täytyy muuten mainita, että esittelin ryhmälle idean myyjäisistä Sugrin tapaan keskustellessamme varainhankintamahdollisuuksista. Aluksi vastaanotto oli penseä, mutta nyt kuluneen kuukauden aikana on järjestetty jo kahdet myyjäiset! Toisissa myyjäisissä oli tarjolla vohveleita. Ryhmän jäsenet toivat mukanaan kolme vohvelirautaa ja vatkaimen, taikina valmistettiin siis paikan päällä ja sitä tehtiin lisää sitä mukaa, kun tarve vaati. Ehkä tässä olisi ideaa omiinkin myyjäisiimme?

Muuten aineryhmäläiset tuntuvat tavalliseen tapaan olevan lähinnä stressaantuneita tulevasta tapahtumasta. Kannan korteni kekoon vastaamalla venäjänkielisiin tiedusteluihin opiskelijakonferenssia koskien. Sitä hankaloittaa vähän se, etten osaa enää yhtään venäjää. No, onneksi kukaan ei ole vielä kysynyt mitään.

Viime syksy meni töitä tehdessä, tänä vuonna ajattelin keskittyä enemmän opiskeluun ja kotona nyhjöttämiseen. Lukukausi loppuu helmikuun puolivälissä, jolloin on myös tenttiviikko. Kandikin pitäisi kirjoittaa valmiiksi maaliskuun alkuun mennessä, ihan viimeistään, sillä haen suorittamaan maisteria Helsingin yliopistolle. Tutkintoni pitää siis olla paketissa huhtikuun loppuun mennessä. Onneksi meillä on pitkä kevätloma helmikuusta huhtikuun alkuun. Silloin tulen käymään Suomessa, tällä kertaa varmasti Turussakin. Nähdään siis luultavasti maaliskuussa! On jo ollutkin kova ikävä kaikkia sugrilaisia.

Lumista ja aurinkoista kevättalvea kaikille!

Liebe Grüße,

Mari

Kevään 2014 tapahtumia

Abipäivä 14.1. Signumilla klo 13-15

Peli- ja elokuvailta 29.1. klo 18.00

Neuvostositsit yhdessä Slava ry:n kanssa 14.2.